Historian havinassa -juttusarja: Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtään kirkonkylässä Loviisassa on yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista. Samalla se on yksi parhaiten säilyneistä ruukkimiljöistä.

Ruukin tausta ulottuu 1600-luvun lopulle saakka, vapaaherra Johan Creutz perusti Petjärven kylään kankivasarapajan vuonna 1695. Ruukki sijaitsi Kymijoen läntisimmän haaran varrella, koskissa riitti vesivoimaa kaikkina vuodenaikoina ja läheisyydessä sijaitsivat suuret metsät.

Turun rauhan jälkeen 1744 ruukin ostivat Anders Nohrström ja Jakob Forsell, jotka laajensivat toimintaa perustamalla manufaktuuripajan, sahan ja myllyn. Tuolloin ruukki sai myös nykyisen nimensä uusien omistajiensa mukaan

Vuonna 1781 ruukin omistajaksi tuli aateloidun Jakob Forsellesin poika vuorineuvos Henrik Johan af Forselles. Hänen leskensä Virginia af Forselles peri 31-vuotiaana laajan ruukkitilan ja hallitsi ruukkia sitten rautaisella otteella ja ajoi sen etuja lähes 60 vuotta.

Virginia af Forsellesin aikakaudelta on peräisin ruukin nykyilme, alueen keskeisenä rakennuksena on hänen rakennuttamansa kolmekerroksinen punainen puinen rakennus joen partaalla. Taloa kutsutaankin Armonlinnaksi.

Ruukki pysyi af Forsellesin suvun hallussa yhteensä 132 vuotta eli vuoteen 1876 saakka. Kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ja sen ympäröivät maa-alueet vuonna 1886 ja hän keskittyi erityisesti sahatoiminnan kehittämiseen.

Rautaruukkipajat lopettivat tuotantonsa vuonna 1950 yli 250 vuoden toiminnan jälkeen. Myös sahatoiminta lakkautettiin vuonna 1953. A. Ahlström Oy perusti muovi- ja sähkötarvikkeita valmistavan uuden tehtaan vuonna 1947.

Strömforsin ruukin yhteydessä toimi rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi myös panimo viinanpolttimoineen, krouvi ja tiilitehdas. Lisäksi harjoitettiin maa-, metsä- ja puutarhataloutta ja miilunpolttoa.

Miljöö on säilynyt nykyaikaan saakka lähes ennallaan. Kirkko, puutalomiljöö, johtajan kartano ja erilaiset historialliset tuotantorakennukset, kuten kaksi vasarapajaa, on nykykävijälle aikamatka entisajan teollisen tuotannon ympäristöön. stromforsinruukki.com

Tämä Konekuriirin Historian havinassa -juttusarjan artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Konekuriirin numerossa 3/2022.