Konepajojen konkari Kalevi Saarinen kannustaa nuoria alalle

Tuttu keskustelunaihe on, miten metalliin saadaan jatkossa uusia ammattilaisia. Alan tarjoamista mielenkiintoista mahdollisuuksista vetovoima ei ainakaan jää kiinni, toteaa työstökoneiden käyttöönottojen ja alan konemyynnin pitkän linjan mies Kalevi Saarinen. ”Kun asiallista intoa on, pelikenttää riittää”, sanoo Saarinen.

Kalevi Saarisen ura työstökoneiden parissa on monivaiheinen. Ala tarjoaa mahdollisuuksia moneen myös uusille alalle tulijoille, kun intoa vain riittää, Saarinen toteaa.

Kalevi Saarinen itse on mainio esimerkki monipuolisen uran tehneestä ammattilaisesta. Muutoksia on sen kuudelle vuosikymmenelle ulottuvaan taipaleeseen sattunut paljon, mutta Saarisen mukaan ne ovat olleet tilanteessa perusteltuja ja myös kiintoisia.

”Uteliaana ja mielenkiinnolla olen useimmiten ottanut uudet asiat vastaan. Monipuolisella alalla muutos on mahdollisuus, kun sen niin oivaltaa”, sanoo Saarinen.

Käyttöönottaja ja kouluttaja

Kalevi Saarinen aloitti hyvin alalle kouluttautuneena nuorukaisena työt vuonna 1976. Työpaikka oli Axel von Knorring tekninen toimisto ja toimikenttänä käyttöönotot.

Alkuun kohteina olivat manuaalikoneet, mutta asioihin tuli pikainen muutos. Numeeriset koneet tulivat jo vuoden kuluttua eli 1977 vauhdilla, ja niiden asennuksista ja koulutuksista tuli Saarisen työsarka pitkäksi aikaa.

”Pääsin työnantajani kouluttamana ensimmäisten joukossa mukaan cnc-teknologiaan. Maahan tuotiin cnc-sorvien lisäksi 80- luvulla myös paljon vaakakaraisia koneistuskeskuksia, ja niiden parissa töitä riitti. Teknologia oli uutta ja projektit isoja, moneen paikkaan myytiin samalla kertaa useita koneita. Niitä asensimme ja koulutimme sitten yksi kerrallaan”, kertoo Saarinen.

Koneet olivat eurooppalaisia ja japanilaisia. Vaakakaraiset japanilaiset koneistuskeskukset valtasivat alaa, ja niiden parissa Saarinen työskenteli pitkään. Vuonna 1986 saatiin konemyynnin kenttään ennakkoaavistusta tulevasta, kun ensimmäiset Korealaiset Daewoot, saapuivat Knorringin kautta Suomeen. Daewoo tuotenimi muuttui myöhemmin Doosaniksi.

”Kaksi valmiiksi asiakkaille myytyä konetta tuli maahan vuonna 1986. Daewoo Doosanilla oli jo tuolloin kova into päällä, se teki tosissaan tuloaan Eurooppaan. Nopeasti korealaiset koneet sitten muotoutuivat osaksi täkäläistä markkinaa ja omaakin toimintaani”, sanoo Saarinen.

Knorringilta Mercantileen ja edelleen Fastemsiin

Vuonna 1987 Saarisen työpaikka muuttui, kun Knorring myi työstökoneisiin liittyvän liiketoimintansa Mercantilelle. Kun Knorringilla konemyynti oli ollut osa laajaa eri alojen myyntiä, siirtyminen Mercantilelle siirsi koneasiat tiiviimmin liiketoiminnan ytimeen. Samalla Saarisen oman toiminnan piiriin tuli myös konekauppa.

”Siirtyminen myyntiin tapahtui 1990 kun pitkäaikainen esimieheni sitä ehdotti. Siitä lähtien olen toiminut myynnin parissa. Ominta itseäni ovat kuitenkin aina olleet käyttöönotot ja koulutukset, mitkä tukevat hyvin myynnin tarpeita”, sanoo Saarinen.

1990-luvun alun lamasta seurasivat alalle isot muutokset. Konetaloja kaatui ja uusia syntyi. Samaan aikaan asiakaskonsepti muuttui. Alihankintateollisuus nousi: uusia yrityksiä syntyi, kun isommat yritykset ulkoistivat toimintojaan.

”Vielä 1980-luvulla tuotanto Suomessakin oli paljon sarjatuotantoa. 1990-luvulla sarjakoot pienenivät, ja koneilta alettiin vaatia yhä lisää ominaisuuksia. CAD/CAM, robotit ja FMS saapuivat vahvistamaan koneiden tuottavuutta. Yksi iso tekijä oli Nokian nousu 1990-luvun mittaan. Sen merkitys suomalaiselle metallintyöstölle oli iso, suurnopeus- ja viisiakselinenkoneistus yleistyivät sen myötä merkittävästi”, Saarinen toteaa.

”Minulle tämä sopi jälleen erittäin hyvin. Uusi teknologia toi uusia piirteitä työhön ja vei maan metalliteollisuuttakin eteenpäin. 1990-luvun alussa törmäsin ensi kerran myös tähän Konekuriiri-nimiseen lehteen, kahvipöydässä toimistolla. Sen jälkeen on sitä tullut luettua. Aika usein teen sen edelleen printtinä”, sanoo Saarinen.

Duroc Machine Tool

Saarisen työympäristö muuttui jälleen, kun Mercantile osti Fastemsin 1995. Fastemsin maahantuomien työstökoneiden myynnistä muotoutui Saarisen työpaikka pitkäksi aikaa.

Kun Fastems keskittyi vähitellen yhä enemmän omaan tuotantoon, johti se 2013 jälleen uusiin muutoksiin. Samalla tuli jälleen uusia alan toimijoita täkäläisille markkinoille, mm. Duroc Machine Tool.

”Durocin pohjoismaista organisaatiota kiinnosti kovin saada Doosan-koneiden Suomen myynti pohjoismaiseen kuvioon. Näin toteutui, tätä toimintaa on sitten syvennetty vuosien mittaan eteenpäin. Itse olen ollut tässäkin kokonaisuudessa alusta saakka innolla mukana. Alkuun meni aikaa säätöjen hakemiseen, mutta sen jälkeen yhteistyö on kehittynyt vahvaksi.”

”Organisaatio luottaa siihen, että tunnemme markkinat ja liikkumavara täällä toimimiseen on laaja. Päämiehen suuntaan iso organisaatio kasvattaa painoarvoa, kokonaismyynti Pohjolaan on kuitenkin noin puolentoista sataa konetta vuodessa.”

Durocin toiminnalle on Suomessa Saarisen mukaan vahvat kantimet. Doosanin lisäksi myydään Suomessa mm. Soralucea.

”Tuotteemme ovat hyviä ja soveltuvat hyvin suomalaisen metalliteollisuuden tarpeisiin, tunnemme tuotteemme, asiakkaamme ja päämiehemme. Automaatiopanostus ja alan osaaminen on vahvaa. Niistä lähtökohdista on hyvä kehittää toimintaa jatkossa”, Saarinen toteaa. Durocin jatkon suunnitelmiin kuuluu mm. myynnin ja huollon vahvistaminen. Yksi henkilö lisää on tavoitteena palkata kummallekin alueelle lähiaikoina Suomen organisaatioon.

Myynti, huolto ja elinkaaritoiminta

Ala ja tilanteet muuttuvat ja se vaatii ajanmukaista vastaamista vääjäämättömään kehitykseen. Myös kone-edustustoiminta on vuosien mittaan mullistunut monessakin asiassa.

”Konekauppa oli luonteeltaan tuotemyyntiä ja eri tuoteryhmillä omat myyjät. Yksi myi sorvit, toinen jyrsinkoneet, kolmas ehkä hiomakoneet, ja tunsi tietyn myymänsä koneen tekniset ominaisuudet alusta loppuun. Nykyisin näkökulma on eri, työ on enemmän optimin ratkaisun hakua asiakkaan tuotantotarpeeseen. Myyjä on asiakkaan kumppani, ja syvällä mukana asiakkaan prosesseissa. Syvällinen tuntemus asiakkaasta ja hänen tarpeistaan. Siinä pitkäaikainen kumppanuus ja osallistuminen tuotannon kehittämiseen korostuvat”, sanoo Saarinen.

”Meidän tehtävämme on lisäarvon tuottaminen asiakkaalle ja paikallinen osaaminen. Teknisen tuen, huollon ja elinkaaripalveluiden merkitys on keskeinen. Oman huollon toimintoja kehitämme jatkuvasti, niissä tekninen tuki on aivan keskeinen asia. Jatkossa huolto-organisaation apuna toimii ehkä yhä enemmän alueellisia, maahantuojasta riippumattomia huoltopalveluiden tarjoajia, jotka osaltaan helpottavat kuormaa noihin toimintoihin. Tällaisia yrityksiä on nyt perustettukin”, Saarinen sanoo.

Pitkän ja monivaiheisen uran tehnyt Kalevi Saarinen, 66, on itse eläkkeellä, mutta on asiantuntemuksellaan yhä mukana tietyissä projekteissa. Yhä isomman osan elämästä kattavat nyt kuitenkin omakotitalon ja mökin ylläpito sekä perheasiat. Lastenlapsetkin tuovat oman lisän vapaa-aikaan. Työstökoneetkaan eivät häneltä kokonaan jää, sillä kahvipöytäkeskustelut alalla olevan poikani kanssa jatkuvat.

Kun oma ammatillinen taival on moninainen ja vaiheikas, on vipuvartta vinkata muillekin alan parhaista puolista.

”Työtehtävät ovat olleet mielestäni äärimmäisen mielenkiintoisia, samoin yritykset, joissa olen saanut toimia. Tämä ala on melkoinen metalliteollisuuden aitiopaikka, ja kun intoa riittää, mahdollisuuksia on moneen. Uusia tekijöitä tarvitaan, tervetuloa alalle”, kannustaa Kalevi Saarinen.

Kari Harju